Tähän se sitten loppui (ainakin toistaiseksi) minun urani kesyrottien kasvattajana.
Mieli on haikea, mutta tämä on kaikkien osalta paras ratkaisu.
Miten tähän sitten päädyttiin? Syitä on monia. Avaan niistä nyt pari.
1. Aika, kun talouden kokoonpanoon kuuluu kaksi alle kouluikäistä lasta, kaksi isoa koiraa (joista toisen kanssa kisaan aktiivisesti) ja tottakai työ, sekä muut harrastukset. Aikaa ei ollut tarpeeksi näille ihanille siimahännille ja podin siitä hyvin useasti huonoa omaatuntoa.
2. Harrastuksesta oli tullut työ. Rotat ovat kuuluneet minun elämääni yli 10 vuotta , jossain kohtaa havahduin siihen että kipinä oli kadonnut ja tein tätä siksi kun siihen oli joskus ryhtynyt. Harrastus oli muuttunut työksi, enkä saanut siinä irti enää samalla tavalla kuin ennen.
Palaanko joskus takaisin rottien pariin? Sitä ei tiedä kukaan, nyt on kuitenkin aika valmistautua elämään rotatonta elämää. Jos joskus tulee se hetki, että kipinä palaa ja haluan jatkaa rottailun parissa, ilmoitan siitä sitten erikseen.
Haluan vielä erikseen kiittää teitä kaikkia ihania sijottikoteja, teitä kaikkia jotka olette näiden vuosien varrelta minulta rottia hankkineet, kasvattaja kavereita joilta on vuosien aikana oppinut todella paljon, sekä ystäviä joita tämä harrastus on tuonut mukanaan.
