Aikansa kutakin

Tähän se sitten loppui (ainakin toistaiseksi) minun urani kesyrottien kasvattajana.

Mieli on haikea, mutta tämä on kaikkien osalta paras ratkaisu. 

Miten tähän sitten päädyttiin? Syitä on monia. Avaan niistä nyt pari.

1. Aika, kun talouden kokoonpanoon kuuluu kaksi alle kouluikäistä lasta, kaksi isoa koiraa (joista toisen kanssa kisaan aktiivisesti) ja tottakai työ, sekä muut harrastukset. Aikaa ei ollut tarpeeksi näille ihanille siimahännille ja podin siitä hyvin useasti huonoa omaatuntoa.

2. Harrastuksesta oli tullut työ. Rotat ovat kuuluneet minun elämääni yli 10 vuotta , jossain kohtaa havahduin siihen että kipinä oli kadonnut ja tein tätä siksi kun siihen oli joskus ryhtynyt. Harrastus oli muuttunut työksi, enkä saanut siinä irti enää samalla tavalla kuin ennen.

Palaanko joskus takaisin rottien pariin? Sitä ei tiedä kukaan, nyt on kuitenkin aika valmistautua elämään rotatonta elämää. Jos joskus tulee se hetki, että kipinä palaa ja haluan jatkaa rottailun parissa, ilmoitan siitä sitten erikseen.

Haluan vielä erikseen kiittää teitä kaikkia ihania sijottikoteja, teitä kaikkia jotka olette näiden vuosien varrelta minulta rottia hankkineet, kasvattaja kavereita joilta on vuosien aikana oppinut todella paljon, sekä ystäviä joita tämä harrastus on tuonut mukanaan.

2020

Tämä vuosi onkin kaikilta osin ollut hyvin mielenkiintoinen. Korona on jyllännyt, näyttelyitä on ollut vähemmän jne.

Tehdään kurkkaus kuluneeseen vuoteen.

Poikueita syntyi yhteensä: 9

Poikasia syntyi:68

Uroksia:29

Naaraita:39

Vuosi sitten kamppailin ajatuksen kanssa lopettaakko kasvattaminen vaiko ei. Rottalan koko ehti pienentyä muutamaan yksilöön, mutta sitten tapahtui jotain ja kipinä palasi.

Kasvatus siis jatkuu ja pikkuhiljaa rottalaan on rantautunut uusia tulokkaita, myöskin täysin uusi muunnos on tupsahtanut tänne ja sitä lähdetäänkin nyt työstämään vuonna 2021. Vielä en kyseisestä muunnoksesta sen enempää kerro, mutta varmasti siitä tullaan kuulemaan seuraavan vuoden aikana.

Hyvää vuotta 2021 kaikille siimahännille ja heidän omistajilleen.

Vuosi 2019 ja nykyhetki

Nyt kun korona jyllää ja itse olen lomautettuna, niin mikäs sen mukavampaa puuhaa kuin hieman päivitellä rottalan kuulumisia.

Katsahdetaan ensin vuoteen 2019, mitä silloin tapahtui poikueiden osalta.

Poikueita syntyi yhteensä:7 (eli kaksi vähemmän mitä vuonna 2018)
Poikasia syntyi: 46 
uroksia: 21
naaraita: 25
Kotiin jäi tai sijoitettiin: 16


Kuten osa on varmasti huomannut, on täällä poikueet ollut koko ajan vähenemään päin. Olen tehnyt hissukseen päätöstä lopettamisesta, mutta vielä en ole pystynyt kokonaan laittamaan pillejä pussiin.
Kotona minulla asuu enää kolme urosta ja kolme naarasta, enkä poikasia ole itselleni jättämässä näillä näkymin. Lopettamassa en ole ainakaan vielä, räpiköin vielä sijoituskotien avulla sen aikaa kun pystyn. Kotona olevista rotista kun aika jättää, jää koti toistaiseksi rotattomaksi. Miten kauaksi aikaa? Sitä ei kukaan tiedä. Poikueita syntyy vielä ja niistä päivittelen, kun jotain päivitettävää on.

Vuosi 2018

Kelataan hieman taaksepäin ja kurkataan mitä vuonna 2018 on tapahtunut.

Poikueita syntyi: 9
Poikasia syntyi: 74
Uroksia: 30
Naaraita: 44
Kotiin jäi tai sijoitettiin: 30
black/mink poikueita:5
russian blue poikueita:4

Seuraavalle vuodelle kuviot muuttuvat sen verran, että mink/black poikueita ei minun luonani enää synny vaan keskityn ainoastaan russian blue linjaani, jonne tottakai syntyy myös black poikasia. Kuvioina pysyvät samat vanhat badger ja irish.

Kasvattajia, niin monenlaisia.

Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaa, myös kesyrottien parissa kukoistaa tietynlainen poikastehtailu eli puskakasvattaminen. Tässä nyt pari vinkkiä, mistä tunnistat puskakasvattajan, ja miksi kannattaa suosia rottien ostamista kunnon kasvattajilta.



Mikä ihmeen puskakasvattaja eli puskis ?

Tällä nimellä on tapana kutsua kasvattajia, joilla ei ole käyttämiensä eläinten taustoista juuri minkäänlaista tietoa. He eivät suunnittele poikueita pidemmällä tähtäimellä, edistääkseen kesyrottien kantaa jollain tavalla. Tarkoituksena on vain tuottaa kivan näköisiä poikasia, joilla saattaa olla vakavia periytyviä sairauksia, tai erilaisia käytöshäiriöitä. Joillakin eivät ole edes perusasiat hallussa, esimerkiksi: minkä ikäisenä naaraan voi astuttaa, miksi poikueita kannattaa karsia, mitä värejä/kuvioita on järkevää yhdistää keskenään jne.



Nyt mainitsenkin muutaman seikan, joista tunnistat puskakasvattajan eli puskiksen.



1. Ei osaa kertoa poikasten sukupuolia

- JOKAINEN vähänkin kokeneempi kasvattaja tunnistaa poikasten sukupuolet. Pidempään kasvattaneet osaavat katsoa jo vuorokauden ikäisistä poikasista, ovatko ne uroksia vai naaraita.


2. Isän ja/tai emän suvusta ei ole tietoa

- Puskis ei osaa kertoa mitä värejä/kuvioita suvusta löytyy. Usein ilmoituksessa vanhempienkin värit/kuviot on ilmoitettu "harmaa- valkoinen" tai "musta- valkoinen" tms. Hyvin harvoin myöskään puskikset ovat valmiita antamaan poikaselle rekisteritodistusta mukaan, jos poikasen ostat.


3. Isän ja emän ikä

- Naaras on astutettu liian nuorena/vanhana. Naaraan sovelias astutusikä ensimmäisille poikasille on yleisesti 5-9kk. Urosta suositellaan käytettäväksi vasta lähemmäs vuoden ikäisenä, jolloin murkkuikä on mennyt jo ohi.


4. Poikasia ei pääse hakemaan kasvattajan kotoa.

- Jos ns. kasvattaja ei päästä sinua kotiinsa hakemaan poikasia, vaan haluaa välttämättä tuoda poikaset sinulle jonnekin, tässä kohtaa tulisi hälytyskellojen soida. Kunnollisilla kasvattajilla on harvoin mitään syytä, miksi poikasten ostajat eivät saisi tulla häneen kotiinsa hakemaan poikasia. Toki usein kesyrottia luovutetaan esim. näyttelyiden yhteydessä, mutta jos "kasvattaja" varta vasten kieltää tulemasta kotiinsa, se on huono merkki.

5. Halpa hinta
- Suomen Kesyrottayhdistyksen suositushinta rotalle on 30-40 €. Jos poikasta kaupitellaan esim. 20 € hintaan, se on merkki siitä, ettei kaikki välttämättä ole kunnossa.


6. Usein poikasia
- Monella virallisellakin kasvattajalla on niin kutsuttu "babyboom", jolloin poikueita saattaa olla useampi kerralla. Puskiksella on kuitenkin lähes aina poikasia tarjolla, ja melkein kaikissa sateenkaaren väreissä.


7. Poikasten koko
- Jos poikaset näyttävät kamalan pieniltä, se on merkki, ettei kaikki ole kunnossa. Luovutusikäisen (5 viikkoa) rotanpoikasen tulee painaa vähintään 100 grammaa, ennen kuin se on valmis uuteen kotiin.


8. Poikasten ikä
- Älä ikinä osta alle 5-viikkoista poikasta! Se ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt muuttaakseen pois emän helmoista.


9. Poikueen koko
- Kesyrotilla poikasia voi syntyä yhteen poikueeseen jopa 20. Emä ei kuitenkaan jaksa hoitaa näin montaa poikasta, sillä naarasrotalla nisiäkin on vain 12. Kunnollinen kasvattaja karsii poikuekoon pienemmäksi, eli osa poikasista lopetetaan muutaman päivän ikäisinä. Tällä taataan kaikille muille poikasille hyvä kasvu ja myös emän jaksaminen.


10. Ei kiinnosta, minne poikaset lähtevät, tai mitä niille kuuluu.
- Niin inhaa kuin se ehkä voikin uudelle harrastajalle olla, viralliset kasvattajat yleensä tenttaavat, millaiseen kotiin poikaset olisivat lähdössä. Esimerkiksi, onko rottien perushoito hallussa? Poikasista ei ole kiire päästä eroon. Kunnon kasvattajalta saat myös tukea sen jälkeen, kun olet rottia hankkinut. Häneltä voit aina kysyä, jos jokin askarruttaa mieltä.


11. Samalla naaraalla monet poikaset
- Kunnon kasvattajat teettävät yhdellä naaraalla maksimissaan kahdet poikaset sen elinaikana, lisäksi näiden poikueiden välissä naaraalla on kunnon lepotauko. Puskikset saattavat astuttaa saman naaraan jopa neljäkin kertaa sen elinaikana, tämä on todella raskasta naaraalle, eikä se ehdi kunnolla toipua edellisistä poikasista, ennen kuin alkaa odottamaan seuraavia.


Mistä sitten hankin rottani?

Kaikista varminta on ostaa rotat Suomen Kesyrottayhdistyksen viralliselta kasvattajalta. Listan virallisista kasvattajista löydät täältä : http://www.kesyrottayhdistys.fi/kasvattajat/
Virallisia kasvattajia koskevat tietyt säännöt ja he ovat koko ajan Kesiksen (Suomen Kesyrottayhdistys) valvovan silmän alla.
Myös hyviä nimettömiä kasvattajia löytyy, ja jokainen virallinen kasvattaja osaa suositella heitä!
Näin saa itsellesi varmimmin mukavat lemmikit, joista on iloa pitkäksi aikaa.

Uudella innolla

Niin siinä vain kävi, että ei meikäläisestä ollut lopettamaan rottailua. 

Täysin rotatonta arkea en missään vaiheessa viettänyt, mutta lauman koko kutistui vähimmillään kahteen yksilöön, niin vähän rottia minulla on ollut viimeksi vuonna 2008, kun aloitin rottailun. Oli todella omituista ja häkki tuntui melkoisen tyhjältä.

Tällä hetkellä onkin menossa projekti "räävi kasaan mitä räävittävissä on"
Stardust rottalasta kotiutui minulle pari uutta muksua, uros ja naaras. Näiden kakaroiden emä on minun kasvattini, joten onneksi ei joudu aivan A:sta aloittamaan oman linjansa henkiin herättämistä.

Samojen muunnosten kanssa painitaan edelleen eli badger ja irish. Väreissä: black,mink ja russian blue. Mink on värinä pikkuhiljaa väistymässä taka-alalle, satunnaisesti siis syntyy enää minkki muksuja, keskityn enemmän black ja russien bluehin.
Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan, ainaki muutama poikue on suunnitteilla :)

Hengähdys tauko

Osa jo tästä asiasta tietääkin, mutta kerron sen nyt myös julkisesti.
Olen pitkän pohdinnan jälkeen päättänyt pitää pienen tauon rottailusta. Päätös ei todellakaan ollut helppo ja monet itkut on asian takia itketty.
Vaakakupissa painoa monta asiaa. Onko rakkauteni rottiin vielä sama, kuin harrastuksen alkutaipaleella? Jaksanko panostaa niihin samalla tavalla? Onko tämä enemmän työ vai harrastus?
Näitä ja monia asioita pohdittuani tulin siihen lopputulokseen, että harrastuksesta oli tullut työ, asia jonka teki kun siihen kerta oli ryhtynyt. Älkää käsittäkö väärin, tykkään rotista edelleen mutta jokin palo puuttuu, se kipinä joka sai aikanaan aloittamaan rottailun

Kasvatusta en täysin laita jäihin, poikueita syntyy vielä, mutta paljon vähemmän kuin tähän asti ja iso osa sijoituskodeissa. Tähän väliin iso kiitos niille ihmisille, jotka auttavat minua pitämään linjani hengissä.

Välillä olen tuntenut pientä häpeää, tästä tauon suunnittelemisesta. Juurihan sain vasta kasvattajanimen. Minulla on kuitenkin kasvatusta takana useampi vuosi ennen kasvattajanimeä, joten päätin etten asiasta sen enempää itseäni ruoski.

Toivon että te ihanat rottaihmiset pysytte silti elämässäni, vaikkei minua näkyisikään näyttelyissä samaan malliin kuin ennen. Olettet minulle muutakin kuin rottailijoita, olette ystäviä. Todella tärkeitä sellaisia.

Koska jatkan kasvatusta ja otan taas enemmän rottia kotiini, sitä en osaa sanoa mutta varmasti asiasta sitten ilmoitan.
Poikasia on vielä tulossa ja niistä ilmoitan täällä kotisivuilla aikanaan.